Sain kunnian vierailla Islannissa monikansallisen Joining Creativity –hankkeen kutsumana. Tämä pieni saarivaltio oli entuudestaan itselleni tuttu lähinnä sensaatiomaisesta menestyksestä jalkapallon em-kisoissa sekä hieman synkemmästä pankkikriisistä, joka ravisteli maata 2010-luvun kynnyksellä.
Lentokoneen lähestyessä Keflavikin lentokenttää tein havaintoja maisemasta, joka oli yhtä aikaa mykistävän karua, mutta myös kaunista. Erikoisuutena maisemassa oli metsien vähäisyys, maisema oli pääasiassa pelkkää heinittynyttä kalliota. Tämä seikka jäi kaivelemaan mieltäni siinä määrin, että heti tilaisuuden tullen päätin kysyä paikallisilta, että onko Islannissa minkäänlaista metsää tai edes pienimuotoista metsäteollisuutta. Vastaus oli ei. Etukäteen Reykjavikista kuvia nähneenä hämmennyin, koska suurin osa rakennuksista näyttää hyvin perinteisiltä skandinaavisilta puutaloilta. Kaukaa katsottuna kyllä, mutta lähempi tutkiskelu paljasti, että puun ollessa vähissä rakennusten julkisivut on tehty pääasiassa kivestä ja pellistä. Luovaa ongelmanratkaisukykyä ja mukautumista vallitseviin olosuhteisiin.
Osana vierailuamme pääsimme tutustumaan muutamiin islantilaisiin yrityksiin sekä heidän StartUp-kulttuuriinsa ja yrityshautomotoimintaansa. Pääsinpä keskustelemaan myös muutaman paikallisen pääomasijoittajankin kanssa. He kertoivat, että pankkikriisin ollessa pahimmillaan heidän piti tehdä nopeita ratkaisuja omaisuuden turvaamiseksi. Koska pankit olivat kaatumassa, sijoittivat he omaisuutensa StartUp-yrityksiin. Osittain myös tästä johtuen maan talous nousi jaloilleen nopeasti ja nykyisin Islannissa on mm. erittäin kovatasoinen ja tulosta tekevä nuorien luovien alojen yritysten kulttuuri. Esimerkiksi pelkästään peliala kasvaa Islannissa noin 18% vuosivauhtia ja kokonaisliikevaihto vuonna 2015 oli liki 80 miljoonaa euroa.
Toisena avaintekijänä menestykseen he kertoivat ajattelutavan muutoksen, joka alkoi tuottaa hedelmää pankkikriisin jälkeen. Siinä missä ennen pieni koko nähtiin ongelmana, on nyt koko maan ja sen yritysyhteisön pienuus on ymmärretty nähdä ongelman sijasta mahdollisuutena. Pienessä yhteisössä yhteydenpito on helppoa ja tieto osaamisesta ja sen keskinäisestä hyödyntämisestä liikkuu tehokkaasti. Yrittäjät ovat pieni ja aktiivisesti toisiaan tukeva yhteisö, jossa menestyneet yrittäjät toimivat mentoreina uusille yrityksille. Yhteisöstä taas on pystytty rakentamaan suora keskusteluyhteys ulospäin aina päättäviin elimiin ja parlamenttiin saakka. Keskustelut eivät siellä ole jääneet pelkiksi puheiksi, vaan yhteistyöllä on pystytty konkreettisesti auttamaan uusien yritysten kansainvälistymistä ja luomaan työpaikkoja muutoksen keskellä elävään yhteiskuntaan.
Mielenkiintoisinta on, että kaikki tämä on tehty yhteiskunnassa, joka on kokoluokaltaan hieman meidän maakuntaamme isompi, mutta jonka taustalla ovat kaikuneet hyvin samantapaiset valitusvirret, joita meillä täällä idässä yhä lauletaan. Olisiko meidänkin aika alkaa katsoa asioita ongelmien ohi ja nähdä niitä mahdollisuuksina? Olisiko meidänkin aika löytää omat luovat ratkaisut korvaamaan puutteemme? Uskon, että meillä olisi heiltä vielä paljon opittavaa.